Revontulet Suomen Lapissa

Mistä Lapissa revontulet näkee varmimmin

Mitä pohjoisemmaksi, sitä varmempaa. Kilpisjärvi, Utsjoki ja Inari ovat suoraan revontulivyöhykkeen alla: selkeänä ja pimeänä yönä revontulia näkyy lähes aina, usein suoraan yläpuolella ja jo Kp 0–1:llä. Myös Levi, Ylläs ja Saariselkä ovat vyöhykkeellä, ja niissäkin hiljainen yö riittää.

Rovaniemi on napapiirillä, vyöhykkeen eteläreunalla. Revontulet näkyvät siellä useimpina selkeinä öinä, mutta hiljaisina öinä matalalla pohjoistaivaalla. Ratkaisevampaa kuin Kp-luku on kaikkialla Lapissa pilvisyys ja se, kuinka kauas valoista pääset.

Rovaniemi, Levi ja Saariselkä

Rovaniemi on helpoin kohde: lentokenttä on kymmenen minuutin päässä keskustasta, ja yöjuna Helsingistä tulee perille aamulla. Kaupunki ja Joulupukin pajakylän alue ovat kuitenkin valoisia. Lähde Ounasvaaralle, Kemijoen jäälle tai muutaman kymmenen kilometrin päähän pohjoiseen, niin näet paljon enemmän. Rovaniemeltä Leviin on noin kahden ja Saariselälle noin kolmen tunnin ajomatka, joten pilvisenä iltana siirtyminen pohjoisemmas onnistuu.

Levi on Kittilän lentokentän vieressä, ja Kolarin asemalta on lyhyt kuljetus. Rinnevalot ja kylän valot näkyvät kauas, joten revontulia katsotaan mieluiten järven jäältä tai tunturin takaa. Ylläs on hiljaisempi ja pimeämpi vaihtoehto samalta suunnalta.

Saariselkä on noin 30 km Ivalon lentokentältä. Urho Kekkosen kansallispuisto alkaa heti kylän laidalta, ja Kaunispään huipulta näkee joka suuntaan. Saariselän ja Ivalon välillä on useita lasi-iglukyliä.

Inari, Utsjoki ja Kilpisjärvi

Inari on saamelaiskulttuurin keskus. Inarijärven jäällä on talvella avara näköala joka suuntaan, ja kylässä on Saamelaismuseo Siida ja saamelaiskäräjien kulttuuritalo Sajos. Pohjoissaameksi revontulet ovat guovssahasat. Inarijärvessä on yli 3 000 saarta, ja talvella jäälle pääsee suoraan kylän rannasta.

Utsjoki on Suomen pohjoisin kunta Tenojoen varrella, ja Nuorgam on maan pohjoisin kylä. Valosaastetta ei käytännössä ole. Kaamos kestää täällä noin 26.11.–16.1., jolloin aurinko ei nouse lainkaan ja revontulia voi nähdä jo iltapäivällä.

Kilpisjärvi Käsivarren kärjessä on monen suomalaisen revontuliharrastajan ykköskohde. Saana, Kilpisjärven jää ja Mallan luonnonpuisto antavat avoimen pohjoistaivaan, ja Norjan Skibotniin on vain noin 50 km. Helsingistä Kilpisjärvelle on autolla yli 1 200 km, joten useimmat tulevat junalla Kolariin tai lennolla Kittilään ja jatkavat autolla. Kolmen valtakunnan rajapyykki, jossa Suomi, Ruotsi ja Norja kohtaavat, on Kilpisjärven lähellä, ja talvella sinne pääsee hiihtäen.

Lasi-iglut: mitä niistä voi odottaa

Lasikattoisista igluista ja mökeistä on tullut Lapin tunnetuin revontulimajoitus, ja niitä on Rovaniemellä, Levillä, Saariselällä ja muualla. Sängystä voi todella nähdä revontulet, kun taivas on selkeä ja aktiivisuutta riittää.

Odotukset kannattaa silti pitää maltillisina. Lasi on yleensä lämmitetty, jotta lumi ja huurre eivät peitä sitä, mutta lumisateella näkymä voi silti kadota. Viereisten igluiden valot heijastuvat lasiin. Kuvaaminen lasin läpi onnistuu huonosti, joten parhaat kuvat otetaan yleensä ulkona. Pilvisenä yönä lasikatto ei auta yhtään.

Lappiin pääsy ja talviajo

VR:n yöjunat kulkevat Helsingistä Rovaniemelle, Kemijärvelle ja Kolariin, ja autojunassa voi ottaa oman auton mukaan. Kotimaan lennot laskeutuvat Rovaniemelle, Kittilään, Ivaloon, Kuusamoon ja talvikaudella Enontekiölle. Autolla Helsingistä Rovaniemelle on noin 830 km.

Talviajossa suurin yllätys etelän kuljettajalle ovat porot tiellä ja pitkät, pimeät suorat. Fintrafficin liikennetilanne-palvelusta näkee keliennusteet ja tiekamerat. Revontulia katsoessa pysähdy levähdys- tai parkkipaikalle, älä tien pientareelle.

Kuinka etelässä revontulia näkyy Suomessa

Revontulia näkyy koko Suomessa, mutta etelässä tarvitaan enemmän aktiivisuutta. Oulun ja Kuusamon korkeudella ne näkyvät matalalla pohjoisessa useimpina selkeinä öinä. Kuopiossa riittää yleensä noin Kp 1,3, Jyväskylässä noin Kp 1,7, Tampereella noin Kp 2, Turussa noin Kp 2,3 ja Helsingissä noin Kp 2,7, jolloin revontulet nousevat matalalle pohjoistaivaalle.

Voimakkaissa myrskyissä revontulet näkyvät etelässäkin korkealla. Toukokuussa ja lokakuussa 2024 niitä kuvattiin eri puolilla Etelä-Suomea, myös Helsingissä, jopa suoraan yläpuolella. Oman kotikuntasi paikkakuntasivulta näet tarkan Kp-rajan ja suunnan, johon katsoa. Etelässä paras paikka on avoin pohjoistaivas: meren tai järven ranta, pelto tai kallio, jossa katuvalot jäävät selän taakse. Pääkaupunkiseudulla moni lähtee Nuuksioon tai rannoille.

Milloin Lappiin

Revontulikausi alkaa elokuun lopulla ja päättyy huhtikuun alussa. Kesällä yötön yö estää näkemisen: Utsjoella aurinko ei laske toukokuun puolivälistä heinäkuun loppupuolelle.

Syysloma lokakuussa on hyvä ja usein aliarvostettu ajankohta: järvet ovat vielä sulia, pakkasta on vähän ja yöt ovat pitkiä. Hiihtolomaviikot 8–10 tuovat vakaat pakkasjaksot ja täydet majoitukset. Joulun aikaan Rovaniemi on täynnä ulkomaisia matkailijoita. Kovin pakkanen, usein −30 °C tai alle, osuu yleensä tammi–helmikuun selkeisiin öihin, ja juuri ne ovat usein parhaita revontuliöitä.

Katselupaikan valinta paikan päällä

Lapissa paras katselupaikka on usein järven tai joen jää. Puusto ei peitä pohjoistaivasta, ja jää kantaa talvella yleensä hyvin, kunhan pysyt kuljetuilla urilla ja kuuntelet paikallisten neuvoja. Syksyllä ennen jäätymistä rannat ja laiturit toimivat samalla tavalla, ja tyyni vesi heijastaa revontulet.

Tunturin laki antaa laajimman näkymän, mutta siellä tuulee. Kaunispää ja Levitunturi ovat helposti saavutettavia, mutta muutaman sadan metrin päässä metsänrajassa näkymä on usein yhtä hyvä ja olo paljon lämpimämpi.

Kun ennuste lupaa aktiivisuutta, kannattaa seurata myös Ilmatieteen laitoksen magnetometrejä. Kun magneettikenttä alkaa heilua, revontulet syttyvät usein muutaman minuutin sisällä.

Tulikettu ja guovssahasat

Suomenkielinen nimi on harvinaisen kuvaava. Kansantarinan tulikettu juoksee tuntureilla, ja sen häntä raapaisee lumesta kipinöitä taivaalle. Revontulet ovat siis kirjaimellisesti ketun tulia.

Saamelaisperinteessä revontuliin on suhtauduttu varovaisemmin. Kerrotaan, ettei niille saanut viheltää, huutaa tai heiluttaa käsiä, koska ne saattoivat silloin tulla liian lähelle. Inarin Siidassa saamelaiskulttuuriin voi tutustua tarkemmin.

Lapin pakkasyö käytännössä

Sisämaan selkein sää osuu usein kovimpiin pakkasiin. Kun korkeapaine asettuu Lapin ylle, pilvet häviävät ja lämpötila laskee nopeasti, joskus −35 °C:een. Juuri silloin revontulet näkyvät terävimpinä, mutta ulkona oleminen vaatii suunnittelua.

Pukeudu kerroksiin, ota termospullo mukaan ja varmista lämmin paikka, johon palata: auto, kota tai mökki. Pakkasella kamera ja puhelin tyhjenevät nopeasti, ja silmälasit huurtuvat, kun hengität kaulahuivin läpi. Moni kokenut katselija pitää mukana alustaa, jonka päällä seistä, koska kylmä nousee lumesta jalkoihin.

Pakkasyönä hiljaisuus on osa elämystä. Kilpisjärvellä tai Utsjoella voi seistä tunnin kuulematta muuta kuin lumen narskeen omien kenkien alla.

Usein kysyttyä

Missä Suomessa revontulet näkee varmimmin? Kilpisjärvellä, Utsjoella ja Inarissa. Niissä revontulia näkyy lähes joka selkeänä ja pimeänä yönä syyskuusta maaliskuuhun.

Mistä nimi revontulet tulee? Vanhan tarinan mukaan tulikettu juoksee tuntureilla ja sen häntä lennättää lumesta kipinöitä taivaalle. Revontulet ovat siis ketun tulia.

Riittääkö viikonloppu Lappiin revontulien takia? Voi riittää, jos sää on hyvä, mutta kolme–neljä yötä antaa selvästi paremmat mahdollisuudet. Tänä yönä -sivu näyttää illan näkymät koko Suomeen kerralla.

Näkyykö revontulia lasi-iglusta? Kyllä, kun taivas on selkeä. Ulos kannattaa silti mennä, koska kuva lasin läpi on himmeämpi ja heijastukset haittaavat.