Revontulisanasto

Perussanat

Revontulet: Yläilmakehän hehku, joka syntyy, kun Auringosta tulevat varatut hiukkaset törmäävät happeen ja typpeen noin 100–300 kilometrin korkeudella. Nimi tarkoittaa ketun tulia.

Tulikettu: Kansanperinteen kettu, jonka hännän pyyhkäisemä lumi lentää kipinöinä taivaalle ja synnyttää revontulet.

Guovssahasat: Revontulten pohjoissaamenkielinen nimi. Saamelaisessa perinteessä revontuliin suhtaudutaan kunnioittavasti.

Etelän revontulet: Eteläisen pallonpuoliskon revontulet, aurora australis. Sama ilmiö kuin pohjoisessa, peilikuvana.

Kaamos: Aika, jolloin aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Pohjois-Lapissa kaamos kestää joulukuussa useita viikkoja, ja revontulia voi nähdä jo iltapäivällä.

Revontulikausi: Suomessa noin elokuun lopusta huhtikuun alkuun, jolloin yöt ovat tarpeeksi pimeitä.

Revontuliovaali: Napaa kiertävä rengasmainen vyöhyke, jossa revontulia esiintyy. Hiljaisina öinä se kulkee Pohjois-Lapin yllä, myrskyissä se laajenee etelään.

Geomagneettinen myrsky: Maan magneettikentän voimakas häiriö, joka syntyy, kun aurinkotuuli tai CME syöttää paljon energiaa magnetosfääriin. Myrskyn aikana revontulet leviävät etelään, toukokuussa 2024 Helsinkiin asti.

Avaruussää: Auringon ja aurinkotuulen vaihtelut sekä niiden vaikutukset Maan lähiavaruuteen, satelliitteihin, sähköverkkoihin ja revontuliin. Ilmatieteen laitos tutkii avaruussäätä myös Suomen näkökulmasta.

Zeniitti: Taivaan korkein kohta suoraan pään päällä. Kun revontulet ulottuvat zeniittiin, olet käytännössä revontuliovaalin alla.

Ennusteen luvut

Kp-indeksi: Maan magneettikentän häiriön mittari asteikolla 0–9 kolmen tunnin jaksoissa, jaettu kolmasosiin (esimerkiksi 4−, 4o, 4+). Lasketaan GFZ Potsdamin verkoston mittauksista.

G-asteikko: NOAA:n geomagneettisten myrskyjen luokitus. G1 = Kp 5, G2 = Kp 6, G3 = Kp 7, G4 = Kp 8 ja G5 = Kp 9.

Bz: Aurinkotuulen magneettikentän pohjois–eteläsuuntainen komponentti. Etelään osoittava eli negatiivinen Bz avaa tien energialle ja synnyttää revontulia.

Bt: Aurinkotuulen magneettikentän kokonaisvoimakkuus. Suuri Bt ja negatiivinen Bz yhdessä ovat paras yhdistelmä.

Aurinkotuulen nopeus: Tavallisesti 300–400 km/s. Yli 500 km/s nopeus lisää revontulien todennäköisyyttä.

Tiheys: Aurinkotuulen hiukkasten määrä kuutiosenttimetrissä. Äkillinen tiheyden hyppy kertoo usein CME:n saapumisesta.

nT eli nanotesla: Magneettikentän yksikkö, jota käytetään Bz:n ja magnetometrimittausten ilmoittamisessa.

Hemisfäärinen teho: Arvio siitä, kuinka paljon energiaa revontuliin kulloinkin kuluu, gigawatteina.

L1-piste: Noin 1,5 miljoonan kilometrin päässä Maasta Aurinkoa kohti oleva piste, jossa luotaimet mittaavat aurinkotuulta. Mittauksista saadaan noin 30–60 minuutin ennakkovaroitus.

NOAA SWPC: Yhdysvaltain avaruussääkeskus, joka julkaisee Kp-ennusteita, G-asteikon varoituksia ja 27 päivän näkymän. Yksi tärkeimmistä revontuliennusteiden lähteistä maailmalla.

Päiväntasausvaikutus: Maalis- ja syyskuun tienoilla Maan magneettikentän asento suhteessa aurinkotuuleen suosii häiriöitä, joten myrskyjä on tilastollisesti hieman enemmän kuin keskitalvella.

Pilviennuste: Sääennusteen osa, joka kertoo pilvien määrän eri korkeuksilla. Revontulimatkalla usein tärkeämpi kuin Kp, koska pilvi peittää kaiken.

Auringon ilmiöt

Aurinkotuuli: Auringosta jatkuvasti virtaava varattujen hiukkasten ja magneettikentän virta.

CME eli koronan massapurkaus: Auringosta irtoava valtava plasmapilvi, joka saapuu Maahan tyypillisesti 1–3 vuorokaudessa ja aiheuttaa voimakkaimmat myrskyt.

Roihupurkaus: Äkillinen säteilyn välähdys Auringon pinnalla. Luokat ovat A, B, C, M ja X, joista X on voimakkain. Ei yksinään synnytä revontulia.

Koronan aukko: Auringon koronan tummempi alue, josta virtaa nopeaa aurinkotuulta. Tuottaa toistuvia kohtalaisia myrskyjä.

Auringonpilkku: Auringon pinnan tumma, magneettisesti aktiivinen alue. Pilkkujen määrä kertoo aktiivisuussyklin vaiheesta.

Aktiivisuussykli: Noin 11 vuoden jakso, jonka aikana auringonpilkkujen määrä nousee ja laskee. Sykli 25 oli huipussaan vuoden 2024 loppupuolella.

27 päivän toistuvuus: Auringon pyörähdysaika Maasta katsottuna. Samat aktiiviset alueet kääntyvät kohti Maata noin neljän viikon välein.

Shokki: Aurinkotuulen äkillinen tiheyden, nopeuden ja magneettikentän hyppy CME:n etureunassa.

Magnetosfääri: Maan magneettikentän muodostama suojakupla, joka ohjaa aurinkotuulen hiukkasia napa-alueille. Revontulet ovat sen toiminnan näkyvä puoli.

Ionosfääri: Yläilmakehän sähköisesti varautunut kerros noin 60–1 000 kilometrin korkeudella. Revontulet syntyvät sen alaosissa.

Taivaalla näkyvät muodot

Kaari: Tasainen, usein vihreä revontulinauha, joka kulkee idästä länteen. Tyypillinen alku illalle.

Verho: Revontulikaari, joka on saanut poimuja ja liikettä. Merkki aktiivisuuden kasvusta.

Korona: Suoraan pään päällä näkyvä muoto, jossa säteet näyttävät suppenevan yhteen pisteeseen. Yksi revontulitaivaan hienoimmista näyistä.

Alimyrsky: Lyhyt, tyypillisesti 10–30 minuutin purkaus, jossa revontulet kirkastuvat, liikkuvat nopeasti ja leviävät taivaalle.

Sykkivät revontulet: Himmeät, laikukkaat revontulet, jotka sammuvat ja syttyvät muutaman sekunnin rytmissä. Näkyvät usein alimyrskyn jälkeen.

Punaiset revontulet: Hapen 630 nanometrin hehku yli 200 kilometrin korkeudella. Näkyvät kauas ja ovat Etelä-Suomessa myrskyjen merkki.

Vihreä 557,7 nm: Hapen tavallisin päästöviiva noin 100–250 kilometrin korkeudella.

STEVE: Kapea, violetinpunainen valojuova, joka ei ole varsinainen revontuli vaan erillinen ilmakehän ilmiö. Näkyy joskus voimakkaiden myrskyjen aikana.

Havainnointi ja kuvaus

Magnetometri: Laite, joka mittaa Maan magneettikentän muutoksia. Ilmatieteen laitoksen asemat Lapissa ja Etelä-Suomessa kertovat, milloin magneettikenttä todella häiriintyy.

Ilmatieteen laitoksen revontulipalvelu: Suomalainen palvelu, joka arvioi magnetometrien perusteella, onko revontulien todennäköisyys juuri nyt korkea eri puolilla Suomea.

Valosaaste: Keinovalon aiheuttama taivaan kirkastuminen, joka peittää heikot revontulet.

Pimeään sopeutuminen: Silmien noin 20 minuutin tottuminen pimeään. Kirkas valo nollaa sen.

Valotusaika: Aika, jonka kameran kenno kerää valoa. Revontulikuvissa tyypillisesti 2–15 sekuntia.

ISO: Kameran herkkyys. Revontulikuvissa usein 800–3200 kalustosta ja valon määrästä riippuen.

Aukko: Objektiivin valoa päästävän reiän koko, ilmoitetaan f-lukuna. Revontulikuvissa mahdollisimman suuri aukko, esimerkiksi f/1,8–f/2,8.

Valkotasapaino: Kameran värisävyn säätö. Käsin asetettu noin 3 500–4 000 K pitää lumen valkoisena ja revontulien vihreän luonnollisena.

Revontuliherätys: Ilmoitus tai herätyspalvelu, joka kertoo, kun revontulia näkyy. Monet Lapin majoitukset tarjoavat sitä, ja ennustesovellukset lähettävät ilmoituksia Kp-rajan ylittyessä.

Usein kysyttyä

Mikä on tärkein luku revontuliennusteessa? Pitkälle eteenpäin Kp-indeksi, viimeisellä tunnilla Bz. Jos Bz pysyy selvästi negatiivisena 15–30 minuuttia, revontulet syttyvät usein pian.

Mitä tarkoittaa Kp 5? Se on NOAA:n asteikolla G1 eli heikko geomagneettinen myrsky. Silloin revontulia voi nähdä matalalla pohjoisessa myös Etelä-Suomesta.

Mikä ero on CME:llä ja roihupurkauksella? Roihupurkaus on valon ja säteilyn välähdys, joka saapuu Maahan minuuteissa. CME on plasmapilvi, joka saapuu päivien kuluttua ja voi aiheuttaa revontulimyrskyn.

Mitä tarkoittaa alimyrsky? Se on revontulinäytöksen kiihkein vaihe, jossa taivas kirkastuu ja liikkuu nopeasti. Lapissa alimyrskyjä voi tulla useita samana yönä.

Miksi samasta asiasta käytetään eri sanoja? Avaruussään sanasto on syntynyt pitkälti englanniksi, ja suomenkieliset vastineet ovat vasta vakiintumassa. Siksi keskusteluryhmissä näkee rinnakkain esimerkiksi CME:n ja koronan massapurkauksen tai substormin ja alimyrskyn. Tässä sanastossa käytämme ensisijaisesti suomenkielisiä termejä.