Revontulet Islannissa

Näkyvätkö revontulet Islannissa varmasti?

Melkein. Reykjavík on maantieteellisesti etelämpänä kuin Rovaniemi, mutta magneettisesti se on paremmalla paikalla. Selkeänä ja pimeänä yönä revontulia näkyy koko saarella lähes aina: matalalla pohjoisluoteessa hiljaisina öinä, korkealla ja suoraan yläpuolella, kun aktiivisuus nousee. Kp-luvulla on Islannissa vähemmän merkitystä kuin pilvisyydellä.

Ongelma on sää. Islanti on Pohjois-Atlantin matalapaineiden tiellä, ja pilvisyys vaihtelee tunneittain. Viikon matkalla voi osua neljä selkeää yötä tai ei yhtäkään. Siksi kannattaa varata vähintään viisi yötä ja pitää ohjelma joustavana.

Matka Suomesta

Helsingistä on lennetty Keflavikiin suoraan sekä Finnairilla että Icelandairilla, ja lento kestää noin 3,5–4 tuntia. Tarjonta vaihtelee kausittain, joten muulloin vaihto tapahtuu tyypillisesti Tukholmassa, Oslossa tai Kööpenhaminassa. Keflavikin kentältä Reykjavíkiin on noin 50 km.

Islanti on talvella kaksi tuntia Suomea jäljessä. Paikallisen ajan kello 23 on siis Suomen aikaa yksi yöllä. Ensimmäisinä iltoina keho on vielä Suomen rytmissä, mikä tekee myöhäisestä valvomisesta raskaampaa kuin luulisi.

Kieleksi riittää englanti kaikkialla. Islantilaiset paikannimet näyttävät vaikeilta, mutta navigaattori ja tienvarsikyltit selviävät niistä hyvin.

Reykjavík ja Þingvellir

Reykjavíkissa revontulia voi nähdä kaupungin sisältäkin, mutta katuvalot vievät heikommat näytökset. Kaupungin läntisin kärki Gróttan majakan luona Seltjarnarnesissa on lähin kohtuullisen pimeä paikka, ja voimakkaan myrskyn aikana se täyttyy autoista.

Todellinen ero tulee, kun ajat 20–40 minuuttia ulos kaupungista. Þingvellirin kansallispuisto on noin 45 km koilliseen, ja sen laajat laavakentät ja järvi antavat pimeän, avoimen pohjoistaivaan. Hellisheiðin ylänkö Hveragerðiin päin on toinen helppo suunta. Retkibussit käyttävät samoja suuntia, joten oma auto antaa vapauden valita hiljaisemman levähdyspaikan. Pimeälle paikalle pysähtyessä kannattaa antaa silmille 15–20 minuuttia tottua, ennen kuin arvioi, näkyykö taivaalla mitään.

Etelärannikko ja Snæfellsnes

Etelärannikon ykköstie kulkee Seljalandsfossin ja Skógafossin ohi Víkiin, noin 180 km Reykjavíkista. Vesiputoukset ja mustat hiekkarannat ovat upeita revontulikuvien etualalla. Pohjoiseen katsoessa taustalla ovat jäätiköt ja vuoret, jotka voivat peittää matalimmat revontulet, joten hiljaisina öinä etsi kohta, jossa pohjoinen horisontti on mahdollisimman avoin.

Jökulsárlónin jäälaguuni on vielä pari sataa kilometriä Víkistä itään. Sinne ei kannata yrittää päiväretkenä Reykjavíkista talvella, vaan yöpyä alueella.

Snæfellsnesin niemimaa on noin kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä luoteessa. Grundarfjörðurin Kirkjufell on ehkä maailman kuvatuin revontulivuori. Niemimaan kärjessä Snæfellsjökull-jäätikön ympärillä on hyvin vähän valoa.

Pohjoinen: Akureyri ja Mývatn

Pohjois-Islanti jää monelta väliin, vaikka se on revontulille usein parempi kuin etelä. Kun tuuli puhaltaa etelästä, saaren keskiosan ylängöt ja jäätiköt kuivattavat ilman, ja pohjoisrannikolla on selkeää samaan aikaan, kun Reykjavík on sateessa. Toimii myös toisin päin.

Akureyriin pääsee kotimaan lennolla Reykjavíkista tai autolla noin viidessä tunnissa ykköstietä pitkin. Mývatn on noin tunnin ajomatkan päässä Akureyrista itään, ja sen ympäristössä on vähän valoa, laavamuodostelmia ja kuumia lähteitä. Mývatnin talvi on mantereisempi ja kylmempi kuin rannikolla, mikä usein tarkoittaa selkeämpää taivasta. Húsavík pohjoisrannikolla on valaskaupunki, jonka ympäristö on talvella hyvin pimeä.

Talviajo ja sään seuraaminen

Islannin talviajossa vaarallisinta ei ole pakkanen vaan tuuli. Puuskat voivat ylittää 30 m/s, ja autonovi voi repeytyä saranoiltaan, jos sen avaa tuulen puolelle. Ylängön F-tiet ovat talvella suljettuja, ja tavallinen henkilöauto riittää ykköstielle ja päätieverkolle. Vuokra-autoissa on talvirenkaat, usein nastoitetut.

Ennen jokaista iltaa kannattaa tarkistaa kolme asiaa: tiesää ja tieolosuhteet Islannin tielaitoksen palvelusta (road.is), Islannin ilmatieteen laitoksen vedur.is-sivun pilvisyysennuste tunneittain sekä safetravel.is-sivun varoitukset. Vedur.is:n pilvikartta on Islannissa revontulimatkailijan tärkein työkalu. Se näyttää, missä päin saarta on aukkoja, ja sen perusteella moni ajaa illalla sata kilometriä oikeaan suuntaan.

Pysähdy vain levähdyspaikoille. Tienpientareet ovat kapeita, ja pimeällä seisova auto ykköstiellä on oikea vaara. Islannin yleinen nopeusrajoitus päällystetyllä tiellä on 90 km/h.

Milloin Islantiin

Revontulikausi kestää syyskuusta huhtikuun alkuun. Toukokuun puolivälistä elokuun alkuun Reykjavíkissa ei tule kunnolla pimeää, joten kesämatkalla revontulia ei näe.

Syyskuu ja lokakuu ovat leutoja, teitä on helppo ajaa ja öitä on jo riittävästi. Joulu- ja tammikuussa pimeää on eniten, noin 19–20 tuntia vuorokaudessa, mutta myrskyt ja lumi rajoittavat liikkumista. Helmi- ja maaliskuu ovat monen kokeneen matkaajan valinta: päivät pitenevät ja sää on usein vakaampi. Paras katseluaika on noin klo 22–01 paikallista aikaa. Tarkista myös kuun vaihe ennen lentojen varaamista. Täysikuun viikolla revontulet näkyvät edelleen, mutta heikot värit haalistuvat. Kuukalenterista näet kuun vaiheet koko talveksi.

Majoitus: kaupungissa vai maaseudulla

Moni majoittuu koko matkan Reykjavíkiin ja ajaa iltaisin ulos. Toinen tapa on vaihtaa majoitusta muutaman yön välein ja kiertää saarta, jolloin olet valmiiksi pimeässä. Etelärannikon ja pohjoisen maalaishotelleissa riittää usein, että astut ulos ovesta. Osa majoituksista tarjoaa revontuliherätyksen: vastaanotto ilmoittaa, kun taivas syttyy.

Reykjavík on silti järkevä tukikohta, jos matka on lyhyt tai et halua ajaa talvella pimeällä. Kaupungista lähtee joka ilta bussi- ja pienryhmäretkiä, ja huonona yönä aikaa voi käyttää kaupungin uimaloissa.

Tyypilliset virheet

Samat asiat toistuvat suomalaisten Islannin-matkoilla vuodesta toiseen.

• Kp-luvun tuijottaminen. Islannissa Kp 2 riittää hyvin, jos taivas on selkeä, joten pilvisyysennuste kertoo enemmän.
• Luovuttaminen liian aikaisin. Pilviaukot liikkuvat nopeasti, ja moni näytös alkaa vasta puolenyön jälkeen.
• Liian kunnianhimoinen ajosuunnitelma. Joulukuussa päivänvaloa on Reykjavíkissa vain noin neljä tuntia, ja pimeällä ajaminen vieraalla tiellä väsyttää.
• Paksu takki ilman tuulensuojaa. Kovassa tuulessa nollan asteen ilmakin tuntuu purevalta pakkaselta.

Kuvaaminen Islannissa

Islannin revontulikuvissa etuala tekee kuvan: vesiputous, kirkko, laavakenttä tai jäälohkare mustalla rannalla. Jalusta on välttämätön, ja tuulessa sitä kannattaa painottaa ripustamalla reppu keskipylvääseen. Laajakulma ja 2–10 sekunnin valotus riittävät useimpiin tilanteisiin: mitä kirkkaammat ja nopeammat revontulet, sitä lyhyempi valotus.

Suosituimmat paikat, kuten Kirkjufell ja Jökulsárlón, ovat aktiivisina öinä täynnä jalustoja. Saman tunnelman saa usein rauhassa muutaman kilometrin päästä vähemmän tunnetusta kohdasta. Pysäköi aina niin, ettei auto ole tiellä, ja sammuta ajovalot, jotta muiden kuvaajien valotukset eivät mene pilalle.

Usein kysyttyä

Näkyvätkö revontulet Reykjavíkissa? Kyllä, selkeinä öinä melko usein, mutta kaupungin valot himmentävät ne. Lyhyt ajomatka Gróttaan tai Þingvelliriin tekee suuren eron.

Tarvitseeko Islannissa retken vai pärjääkö omalla autolla? Omalla autolla pärjää hyvin, jos osaat lukea pilvisyysennusteen ja ajaa talvella. Retki on parempi, jos et halua ajaa pimeällä vieraassa maassa tai olosuhteet ovat vaikeat. Monet retkiyhtiöt tarjoavat uuden yrityksen, jos revontulia ei näkynyt.

Mikä kuukausi on paras revontulille Islannissa? Pimeyden kannalta joulukuu, sään ja päivänvalon kannalta usein helmi–maaliskuu tai syys–lokakuu. Tänä yönä -sivulta näet ennen lähtöä, missä revontulet ovat illan aikana todennäköisimpiä.

Kuinka kylmä Islannissa on talvella? Rannikolla lämpötila on yleensä −5 ja +3 °C välillä, siis Etelä-Suomen talven tasoa. Tuuli tekee pakkasesta kuitenkin purevamman, joten tuulenpitävä kuorivaate on tärkeämpi kuin paksuin untuvatakki.