Revontulet Pohjois-Norjassa

Lyhyesti: revontulet näkyvät, kun pilvet antavat periksi

Tromssa, Senja, Lofootit, Alta ja Nordkapp ovat kaikki suoraan revontulivyöhykkeen alla. Selkeänä ja pimeänä yönä revontulia näkyy usein suoraan yläpuolella jo Kp 1–2:lla, ja hiljaisinakin öinä taivaalla on yleensä ainakin vaalea kaari. Kp-luvulla on täällä vähän merkitystä. Pilvillä on paljon.

Golfvirran ansiosta rannikon talvi on leuto. Tromssassa pakkasta on talvella tyypillisesti vain muutama aste, ja sadetta tulee usein. Sisämaassa, vain sata kilometriä rannikolta, pakkanen voi olla −25 °C ja taivas kirkas. Pohjois-Norjan revontulimatkailu perustuu pitkälti tähän eroon.

Ajomatka Suomesta

Suomalaisille Pohjois-Norja on helpompi kuin moni muistaa. Kilpisjärveltä Skibotniin on noin 50 km ja sieltä Tromssaan noin 120 km E8- ja E6-teitä. Utsjoelta pääsee Tenon laaksoon ja Varanginvuonolle, Karigasniemeltä Kaarasjoen kautta Altaan. Ivalosta Kirkkoniemeen on vajaat 300 km.

Norjan tiet ovat talvella kapeita ja tuntureiden ylitykset voivat sulkeutua myrskyssä tai ajaa saattueessa. Tarkista tiesää Norjan tielaitoksen Vegvesenin palvelusta ja pilvisyys yr.no:sta, jonka ennusteet tekee Norjan ilmatieteen laitos. Monella tiellä on automaattisia tietulleja, jotka laskutetaan rekisterinumeron perusteella myös suomalaisesta autosta.

Lentäen Tromssaan pääsee yleensä Oslon kautta, ja talvikausina Helsingistä on ollut myös suoria lentoja. Norja on talviaikaan tunnin Suomea jäljessä.

Tromssa ja Lyngen

Tromssa on helppo: lentokenttä on kaupungissa, palvelut toimivat englanniksi ja revontuliretkiä lähtee joka ilta. Revontulia näkee jo Prestvannetin järveltä kaupungin yläpuolelta tai Fjellheisenin köysiradan yläasemalta, mutta pimeään pääsee ajamalla 30–40 minuuttia Kvaløyan saarelle. Kaupungin keskusta on saarella, ja sillat ja tunneli yhdistävät sen mantereeseen. Tromssassa revontulia on tutkittu jo lähes sata vuotta, ja yliopiston planetaariossa voi käydä sadeiltana.

Pilvisinä öinä ratkaisu on itä. Lyngenin Alppien takana Skibotnin laakso on sadevarjossa, ja sinne ajetaan usein selkeää etsimään. Joskus retket jatkavat Kilpisjärven suuntaan Suomen rajalle asti. Jos olet omalla autolla Kilpisjärvellä, olet siis jo valmiiksi siellä, minne tromssalaiset retkioppaat pyrkivät huonoina öinä.

Senja ja Lofootit

Senja on Tromssan eteläpuolella, Finnsnesin sillan takana. Ulkorannikon pienet kylät, kuten Mefjordvær ja Husøy, ovat lähes pimeitä, ja jyrkät vuoret nousevat suoraan merestä. Tromssasta ajaa Senjaan noin kolmessa tunnissa.

Lofootit ovat valokuvaajien klassikko: revontulia kuvataan Hauklandin ja Uttakleivin hiekkarannoilla ja Reinen punaisten kalastajamökkien yllä. Lofootit ovat kuitenkin Pohjois-Norjan pilvisintä aluetta, joten varaa reilusti öitä. Lofooteille lennetään Evenesin, Svolværin tai Leknesin kentille, tai ajetaan Narvikista noin neljässä tunnissa. Omalla autolla Kilpisjärveltä Narvikin kautta Lofooteille ehtii pitkässä päivässä.

Alta, Narvik ja Nordkapp

Alta on Finnmarkin suurin kaupunki ja vanha revontulitutkimuksen keskus. Kaupungin Revontulikatedraali on tunnettu maamerkki, mutta kiinnostavampaa on ylänkö kaupungin takana. Finnmarkin ylängöllä Koutokeinon ja Kaarasjoen suunnassa talvi on mantereinen, ja selkeitä öitä on enemmän kuin rannikolla. Altaan on lentoja Oslosta, ja Karigasniemeltä Kaarasjoen kautta ajomatkaa kertyy noin 200 km.

Narvik on Ofotbanen-radan pääteasema Kiruna–Narvik-reitillä. Narvikfjelletin köysirata nostaa vuoren rinteelle, josta revontulet näkyvät vuonon yllä. Narvikista Abiskoon Ruotsin puolelle on vain noin 75 km.

Nordkapp on Honningsvågin lähellä. Talvella tie tasangolle ajetaan saattueessa aurauskaluston perässä tiettyinä kellonaikoina, joten yöllinen revontuliretki itse niemelle vaatii suunnittelua.

Huippuvuoret: kaamos ja päiväsaikaan näkyvät revontulet

Longyearbyen on 78. leveyspiirillä. Aurinko on siellä horisontin alapuolella suunnilleen lokakuun lopusta helmikuun puoliväliin, ja marras–tammikuussa pimeää on käytännössä koko vuorokauden. Revontulivyöhyke kulkee yöllä Huippuvuorten eteläpuolelta, mutta keskipäivän tienoilla taivaalla voi näkyä niin sanottuja päiväpuolen revontulia, jotka ovat usein punertavia.

Kesällä aurinko ei laske noin huhtikuun lopusta elokuun loppuun. Huippuvuorille lennetään Oslosta tai Tromssasta, ja ne ovat Schengen-alueen ulkopuolella, joten mukaan tarvitaan passi tai henkilökortti. Jääkarhujen vuoksi asutuksen ulkopuolelle ei liikuta ilman asianmukaista opastusta. Siksi revontulia katsotaan siellä usein moottorikelkka- tai koiravaljakkoretkellä.

Milloin lähteä

Tromssan korkeudella revontulikausi alkaa elokuun lopulla ja kestää huhtikuun puoliväliin. Yötöntä yötä kestää noin 20.5.–22.7., ja kaamos noin 27.11.–15.1. Kaamoksen aikaan päivälläkin on hämärää, ja revontulia voi nähdä jo kello 16 jälkeen.

Syys- ja lokakuu ovat rannikolla sateisia, mutta vuonot ovat sulia ja heijastavat valon. Helmi- ja maaliskuussa sää on keskimäärin hieman vakaampi. Suomalaiselle syysloma lokakuussa on hyvä ikkuna: Kilpisjärveltä Tromssaan ja takaisin ehtii pitkänä viikonloppunakin.

Rannikko vai sisämaa: miten valita illan suunta

Pohjois-Norjan sää tulee useimmiten lännestä ja luoteesta, mereltä. Kun matalapaine tuo pilviä rannikolle, vuoret pysäyttävät suuren osan kosteudesta, ja niiden itäpuolella taivas voi olla auki. Siksi Tromssasta ajetaan itään Skibotniin, Lofooteilta mantereelle ja Altasta ylängölle.

Tilanne voi myös kääntyä. Kun kylmä ilma virtaa idästä Suomen yli, rannikolla voi olla kirkasta ja sisämaan laaksoissa pakkassumua. Ennusteen lukeminen ratkaisee enemmän kuin nyrkkisäännöt.

Hyvä käytäntö on katsoa iltapäivällä pilvisyysennuste kolmeen suuntaan ja päättää vasta sitten, minne ajaa. Tunnin ajo väärään suuntaan on paljon, kun tiet ovat liukkaita.

Mitä suomalaiset tekevät Norjassa väärin

Pohjois-Norja on monelle tuttu kalastus- ja kesämatkoilta, mutta talvi on eri maa.

• Liian lyhyt matka. Kahden yön Tromssan-reissu on arpapeliä, koska rannikolla voi sataa monta päivää putkeen.
• Suomen tieverkon vauhti. Vuonoteillä keskinopeus jää usein 50–60 km/h:iin, ja tunnelit ja lautat hidastavat lisää.
• Rannikon liukkauden aliarvioiminen. Nollan tienoilla jäätyvä tie ja katu ovat liukkaampia kuin Lapin kova pakkaslumi, ja liukuesteet kenkiin ovat Tromssassa tarpeen.
• Kaamoksen pelkääminen. Pimeä aika ei ole täysin mustaa: keskipäivällä taivas on sinisen hämärän värinen, ja revontulien katseluaikaa on pitkään.

Retket ja kuvaaminen

Tromssan revontuliretkiä on monenlaisia: isot bussit, pienryhmät, valokuvausretket ja jahtiretket, jotka ajavat tarvittaessa satoja kilometrejä. Pienryhmässä opas ehtii auttaa kameran asetuksissa ja vaihtaa suuntaa joustavammin. Useimmat retket lähtevät noin kello 18–19 ja palaavat keskiyön jälkeen.

Valokuvaajalle Norjan vahvuus on vesi. Vuonot eivät talvellakaan jäädy, joten tyynellä säällä meri peilaa revontulet ja vuoret. Tuuli rikkoo pinnan, joten heijastuskuvia varten kannattaa etsiä suojaisa lahti.

Rannoilla vuorovesi nousee ja laskee kahdesti vuorokaudessa. Pimeällä rantakivikolla vesiraja voi siirtyä yllättävän nopeasti, joten jätä reppu ja varusteet korkeammalle.

Usein kysyttyä

Onko Tromssa parempi revontulipaikka kuin Lappi? Aktiivisuuden kannalta ei: Kilpisjärvi ja Utsjoki ovat yhtä hyvällä paikalla. Tromssa voittaa maisemissa ja palveluissa, Lapin sisämaa yleensä selkeissä öissä.

Tarvitseeko Norjassa revontuliretken? Ei välttämättä. Omalla autolla pääsee nopeasti pimeään, kunhan pysähtyy turvallisiin paikkoihin. Retkistä on hyötyä huonolla säällä, koska oppaat ajavat tarvittaessa satoja kilometrejä selkeän perässä.

Kuinka kylmä Tromssassa on? Selvästi leudompaa kuin Lapissa: talvella usein 0 ja −8 °C välillä. Märkä lumi ja tuuli tekevät silti kuoritakista ja liukuesteistä tarpeellisia.

Miten tiedän, onko taivas selkeä tänä yönä? Katso pilvisyysennuste tunneittain ja vertaa rannikkoa sisämaahan. Tromssan, Altan ja Senjan paikkakuntasivuilla näet pilvisyyden ja tarvittavan Kp-arvon samasta näkymästä.