Parhaat paikat nähdä revontulet

Lyhyt vastaus: kuusi aluetta, sama vyöhyke

Kaikki maailman varmimmat revontulipaikat ovat samalla renkaanmuotoisella vyöhykkeellä magneettisen napa-alueen ympärillä. Euroopassa se kulkee suunnilleen 66. ja 71. leveyspiirin välillä, Pohjois-Amerikassa selvästi etelämpänä. Vyöhykkeen alla revontulia näkyy selkeänä ja pimeänä yönä lähes aina, usein jo Kp 0–1:llä.

Siksi kohteiden ero ei yleensä ratkea aktiivisuudessa. Ratkaisevia ovat sää, pimeyden määrä ja se, kuinka helposti pääset pois katuvaloista. Tromssa, Abisko, Kilpisjärvi, Utsjoki, Yellowknife ja Fairbanks ovat kaikki suoraan vyöhykkeen alla. Reykjavík ja Rovaniemi ovat sen eteläreunalla: revontulet näkyvät niissäkin useimpina selkeinä öinä, mutta hiljaisina öinä matalalla pohjoistaivaalla.

• Suomen Lappi: lähin ja helpoin, sisämaan kuivat pakkasyöt, junalla, lentäen tai omalla autolla.
• Pohjois-Norja: vuonot ja vuoret, Tromssan kaupunkipalvelut, mutta rannikon pilvisyys.
• Islanti: revontulet ja luontokohteet samalla matkalla, epävakainen sää.
• Ruotsin Lappi: Abiskon sadevarjo pitää taivaan usein auki.
• Kanada: Yellowknifen ja Whitehorsen pitkät, kuivat ja kylmät talvet.
• Alaska: Fairbanks ja Daltonin valtatien varsi, kovin pakkanen.

Kenelle mikin kohde sopii

Suomen Lappi on suomalaiselle lähes aina järkevin ensimmäinen valinta. Yöjuna Helsingistä Rovaniemelle tai Kolariin, lento Kittilään tai Ivaloon ja perillä vuokra-auto: näin pääset sisämaahan, jossa talviyöt ovat usein selkeämpiä kuin meren rannalla. Kilpisjärvi ja Utsjoki ovat varmimmat, Levi, Ylläs ja Saariselkä helpoimmat lapsiperheelle.

Pohjois-Norja sopii sille, joka haluaa maisemaa. Tromssa on maailman tunnetuin revontulikaupunki, ja syystä: kaupunki on vyöhykkeen alla, vuonot ja jyrkät vuoret ovat heti kaupungin laidalla, ja retkiä on tarjolla joka illalle. Heikkous on merellinen sää. Pilvisinä öinä retkibussit ajavat usein Skibotnin laaksoon tai jopa Kilpisjärvelle saakka. Lofootit ja Senja ovat valokuvaajien suosikkeja, koska revontulet voi kuvata hiekkarannan ja terävien huippujen yllä.

Islanti on hyvä valinta, jos revontulet ovat matkan kohokohta mutta eivät ainoa syy. Päivisin vesiputouksia, jäätiköitä ja kuumia lähteitä, illalla pimeälle levähdyspaikalle. Koko saari on vyöhykkeellä, joten aktiivisuus riittää lähes aina. Pilvet ovat oikea vastus: Atlantin matalapaineet kulkevat yli tiuhaan.

Abisko Ruotsin puolella on oma tapauksensa. Torneträsk-järven ja länsipuolen tunturien muodostama sadevarjo pitää taivaan usein auki, kun ympäristö on pilvessä. Suomesta sinne ajaa Kilpisjärven ja Karesuvannon kautta, ja Tukholmasta pääsee yöjunalla.

Kanada ja Alaska ovat pitkän matkan kohteita. Yellowknifen, Whitehorsen ja Fairbanksin talvi on mantereinen, kuiva ja kova, joten selkeitä öitä on paljon peräkkäin. Matka Suomesta vaatii vähintään yhden vaihdon ja aikaeroa on 8–11 tuntia, joten viikko on lyhin järkevä kesto.

Lähellä vai kaukana: mitä suomalaiset arvioivat väärin

Moni lähtee Islantiin tai Tromssaan siinä uskossa, että revontulet ovat siellä varmempia kuin Lapissa. Leveysasteen puolesta ero on pieni: Utsjoki on pohjoisempana kuin Tromssa, ja Rovaniemi on pohjoisempana kuin Reykjavík. Kaikissa näissä revontulet näkyvät selkeänä yönä ilman suurta myrskyä.

Ulkomaan kohteen etu on kaikki muu: vuonot, valaat, jäätiköt ja kaupungin elämä. Jos tärkeintä on itse taivas, Käsivarren ja Utsjoen sisämaa on maailman kärkeä, ja sinne pääsee ilman passia ja aikaeroa.

• Rannikko ei ole automaattisesti parempi. Tromssan ja Lofoottien talvi on leuto, mutta pilvisempi kuin Inarin tai Kilpisjärven.
• Yksi tai kaksi yötä on arpapeliä. Varaa vähintään 3–4 yötä, jotta selkeä sää ehtii osua kohdalle.
• Revontulet eivät noudata iltaohjelmaa. Magneettinen keskiyö on Lapissa noin klo 23–24 Suomen aikaa, ja hyviä purkauksia tulee myös aamuyöstä.
• Kamera näkee enemmän kuin silmä. Puhelimen yötila voi näyttää vihreää, vaikka silmä näkee vain harmaan vyön.

Milloin lähteä

Pohjoismaissa ja Islannissa revontulikausi alkaa elokuun lopulla, kun yöt pimenevät, ja päättyy huhtikuun puolivälissä. Toukokuusta heinäkuuhun ei ole pimeää lainkaan: Tromssassa aurinko ei laske noin 20.5.–22.7., ja Utsjoella yötön yö kestää yli kaksi kuukautta. Kaamoksen aikaan, marraskuun lopusta tammikuun puoliväliin, pimeää on taas niin paljon, että revontulia voi nähdä jo iltapäivällä.

Syys- ja lokakuu ovat aliarvostettuja. Järvet ovat vielä sulia ja heijastavat valon, pakkasta on vähän ja kevät- ja syyspäiväntasauksen tienoilla magneettisia myrskyjä on tilastollisesti hieman enemmän. Helmi–maaliskuu taas tuo vakaimmat pakkasjaksot ja valoisat päivät. Muista, että Suomen hiihtolomaviikot 8–10 täyttävät Lapin majoitukset aikaisin.

Kanadassa ja Alaskassa kausi on samaa luokkaa, elokuun lopulta huhtikuun alkuun. Yellowknifessa on käytännössä kaksi kautta: syksy ennen järven jäätymistä ja varsinainen talvi marraskuun puolivälistä maaliskuun loppuun.

Täysikuu vaalentaa taivasta kaikkialla. Jos voit valita, sijoita matka kuun ensimmäiselle tai viimeiselle neljännekselle. Matkasuunnittelija näyttää jokaiselle kohteelle ja kuukaudelle, kuinka usein vuosina 2005–2025 olisi ollut sekä aktiivisuutta että pimeää.

Säästä ja pilvistä

Revontulimatkan onnistuminen on ennen kaikkea sääkysymys, vaikka se kuulostaa tylsältä. Sisämaa voittaa rannikon useimmiten, koska kylmä ja kuiva mantereinen ilma on selkeämpää. Tämä pätee yhtä lailla Inariin, Abiskoon, Finnmarkin ylängölle ja Yellowknifeen.

Tärkein taito perillä on liikkuvuus. Jos ennuste näyttää pilveä, 50–100 kilometrin siirtymä voi vaihtaa umpipilven tähtitaivaaseen. Siksi auto tai ainakin retki, joka ”jahtaa” aukkoja pilvissä, on usein parempi valinta kuin paikallaan odottaminen. Pilvisyysennuste tunneittain on siksi matkan tärkein sääkartta, tärkeämpi kuin Kp-ennuste.

Paljonko aikaa ja vaivaa kukin vaatii

Suomen Lappiin pääsee perjantai-iltana yöjunalla ja on maanantaiaamuna takaisin. Tromssaan ja Abiskoon ajaa Pohjois-Suomesta päivässä, etelästä pääsee lentäen tai laivan ja junan yhdistelmällä. Islanti on yhden lennon päässä, joten pitkä viikonloppu onnistuu, vaikka sää tekee siitä uhkapelin.

Kanada ja Alaska vaativat kaksi lentoa suuntaansa, ESTA- tai eTA-luvan ja aikaeron sietämistä. Niihin kannattaa lähteä vähintään viikoksi, mieluummin kymmeneksi päiväksi, jotta ehdit sopeutua ja saat useita mahdollisuuksia.

Pakkanen on oma vaivansa. Lapin sisämaassa, Yellowknifessa ja Fairbanksissa yöt voivat olla −30 °C tai kylmempiä, ja ulkona seisotaan tunteja. Norjan rannikolla ja Islannissa lämpötila pyörii nollan tienoilla, mutta tuuli ja märkyys vaativat toisenlaiset varusteet.

Helpoin harjoitus tehdään kotona. Seuraa syksyllä hälytyksiä, ja kun näet revontulet ensimmäistä kertaa omalta pihalta Kp 4–5:n yönä, tiedät pohjoisessa paremmin, mitä etsiä.

Usein kysyttyä

Missä on maailman paras paikka nähdä revontulet? Yhtä voittajaa ei ole. Selkeitä öitä on tilastollisesti eniten mantereisilla alueilla, kuten Yellowknifessa, Fairbanksissa, Abiskossa ja Suomen Lapin pohjoisosissa. Jokaisen paikkakunnan sivulta näet kuukausittaisen mahdollisuuden ja tarvittavan Kp-arvon.

Kumpi on parempi revontulille, Islanti vai Norja? Aktiivisuuden puolesta ne ovat tasoissa: kummassakin revontulet näkyvät hiljaisinakin öinä. Ero syntyy säästä ja matkoista. Pohjois-Norjassa pilviä pääsee usein pakoon ajamalla sisämaahan, Islannissa selkeää voi löytyä saaren toiselta puolelta, mutta välimatkat ovat pitkiä.

Kannattaako matka varata kuukausia etukäteen? Majoitus kyllä, erityisesti joulun ja hiihtolomien ajaksi. Revontulia ei voi ennustaa yli muutaman yön päähän, joten kohde ja kuukausi kannattaa valita aiempien vuosien tilastojen perusteella ja yksittäistä iltaa seurata vasta perillä.

Näkyykö revontulia kesällä? Pohjoisessa ei, koska yöt ovat valoisia. Lapissa ensimmäiset revontulet nähdään yleensä elokuun jälkipuoliskolla, kun aurinko laskee taas tarpeeksi syvälle.