Etelän revontulet

Sama ilmiö, peilikuvana

Auringosta tulevat hiukkaset ohjautuvat Maan magneettikentän mukana molempien napojen ympärille. Pohjoisessa syntyy revontuliovaali, joka kulkee Lapin, Pohjois-Norjan, Islannin, Grönlannin ja Pohjois-Kanadan yllä. Etelässä vastaava ovaali kiertää Etelämannerta.

Revontulet ovat usein samaan aikaan kummallakin pallonpuoliskolla, ja muodot voivat olla lähes peilikuvia. Värit ovat samat: hapen vihreä ja punainen ja typen sininen ja violetti.

Miksi etelän revontulia näkee harvemmin

Eteläinen revontuliovaali kulkee enimmäkseen meren ja Etelämantereen yllä. Pohjoisessa ovaalin alla asuu ihmisiä Lapissa, Norjassa ja Alaskassa, mutta etelässä vastaavalla leveysasteella ei juuri ole asuttua maata. Siksi etelän revontulet näkyvät asutuilta alueilta yleensä vain, kun ovaali laajenee voimakkaan myrskyn aikana.

Tämä tarkoittaa, että etelän revontulet ovat matkakohteena vaativampi kuin Lappi. Lapissa revontulia näkyy lähes joka kirkas pimeä yö. Tasmaniassa tai Uudessa-Seelannissa tarvitaan yleensä selvästi korkeampi Kp.

Missä etelän revontulia näkee

Lisäksi voimakkaimpien myrskyjen aikana etelän revontulia on kuvattu Australian mantereella, kuten Victoriassa ja Länsi-Australiassa, sekä Uuden-Seelannin Pohjoissaarella.

• Tasmania, Australia: etelärannikko ja esimerkiksi Bruny Island ja Cockle Creek.
• Stewart Island ja Southland, Uusi-Seelanti: maan eteläisin osa.
• Lake Tekapo ja Mackenzien tähtitaivasalue, Uusi-Seelanti: tumma taivas ja kuuluisat maisemat.
• Patagonia ja Tulimaa, Argentiina ja Chile: Ushuaia on yksi maailman eteläisimmistä kaupungeista.
• Falklandinsaaret ja Etelämantereen tutkimusasemat.

Paras aika: Suomen kesä

Eteläisellä pallonpuoliskolla on talvi kesä–elokuussa. Silloin yöt ovat pisimmät, ja revontulille on eniten pimeää aikaa. Kevät- ja syyspäiväntasausten ympärillä eli maalis–huhtikuussa ja syyskuussa geomagneettista aktiivisuutta on tilastollisesti hieman enemmän, kuten pohjoisessakin.

Suomalaiselle tämä on hyvä uutinen. Kun Lapin yötön yö estää revontulet kesällä, revontulikausi jatkuu etelässä. Uuden-Seelannin talvi, hiihtokeskukset ja tähtitaivas sopivat hyvin kesälomaan, joka Suomessa ajoittuu yleensä heinäkuuhun.

Muista kuitenkin, että etelän talvi on myös siellä pilvisempi aika monin paikoin. Tasmania ja Uuden-Seelannin etelärannikko ovat tuulisia ja sateisia. Varaa useita öitä ja ole joustava. Uudessa-Seelannissa Eteläsaaren itäpuoli on usein kuivempi kuin länsirannikko, koska vuoret pysäyttävät lännestä tulevat sateet, vähän samaan tapaan kuin Skandit suojaavat Kilpisjärveä.

Toukokuun 2024 myrsky näkyi myös etelässä

Kun toukokuun 2024 G5-myrsky väritti taivaan Helsingissä, sama tapahtui etelässä. Etelän revontulia kuvattiin silloin poikkeuksellisen laajalla alueella Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, ja ne näkyivät myös Etelä-Amerikassa. Lokakuun 2024 myrskyn aikana nähtiin samankaltainen ilmiö.

Tämä osoittaa, että suuret myrskyt koskettavat koko planeettaa. Myrskyarkistosta näet, millä paikkakunnilla eri myrskyjen aikana revontulia oli mahdollista nähdä molemmilla pallonpuoliskoilla.

Miten matkustat sinne

Suomesta Australiaan ja Uuteen-Seelantiin lennetään yleensä yhdellä tai kahdella vaihdolla Lähi-idän tai Aasian kautta. Matka kestää vaihtoineen helposti yli vuorokauden, ja aikaero on 7–11 tuntia Suomen ajasta vuodenajasta riippuen.

Etelä-Amerikkaan, esimerkiksi Ushuaiaan, lennetään tavallisesti Euroopan suurten kenttien ja Buenos Airesin tai Santiagon kautta. Tulimaan matka yhdistyy usein Etelämanner-risteilyyn.

Pitkä matka tarkoittaa, että et voi lähteä ennusteen perusteella. Varaa mieluummin pidempi oleskelu ja valitse paikka, josta voit liikkua autolla eri suuntiin pilvien mukaan.

Mihin suuntaan katsoa

Etelässä katsotaan etelään, kohti Etelämannerta. Tämä on käänteinen asetelma siihen, mihin suomalainen on tottunut. Etelätaivas tarkoittaa siellä samaa kuin pohjoinen horisontti meillä: siellä revontulet nousevat ensimmäisenä.

Myös tähtitaivas on vieras. Otava ja Pohjantähti puuttuvat, ja tilalla ovat Etelän risti ja Magellanin pilvet. Monelle suomalaiselle juuri vieras tähtitaivas on matkan yhtä suuri elämys kuin revontulet.

Kompassi kannattaa tarkistaa myös siksi, että magneettinen etelänapa ei ole maantieteellisessä etelänavassa. Australiasta ja Uudesta-Seelannista katsottuna revontulivyöhyke on hieman eri suunnassa kuin suora etelä, ja paikalliset havaitsijat kertovat usein, mihin kohtaan horisonttia kannattaa tähdätä.

Ennuste ja käytännön vinkit

Kp-indeksi toimii etelässäkin, mutta tarvittava taso on korkeampi kuin Lapissa. Tasmaniassa ja Uuden-Seelannin eteläosissa tarvitaan tyypillisesti selvästi korkeampi Kp kuin Suomen Lapissa. Bz:n merkitys on sama: kun aurinkotuulen magneettikenttä kääntyy etelään, revontulet syttyvät molemmilla pallonpuoliskoilla.

Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on aktiivisia paikallisia revontuliyhteisöjä, joissa jaetaan havaintoja reaaliajassa. Ne ovat hyvä lisä ennusteille, aivan kuten Ilmatieteen laitoksen revontulipalvelu Suomessa.

Etelässäkin kamera näkee enemmän kuin silmä. Moni etelän revontulikuva on otettu yöllä, jolloin paljaalla silmällä näkyi vain vaalea hehku eteläisellä horisontilla.

Lappi vai etelä: rehellinen vertailu

Jos tavoitteena on nähdä revontulet mahdollisimman varmasti, Lappi voittaa selvästi. Yöjunalla tai lennolla pääset muutamassa tunnissa paikkaan, jossa revontulia näkyy useimpina kirkkaina öinä syys–maaliskuussa. Etelän revontulien näkeminen asutuilta alueilta vaatii myrskyä, onnea ja hyvää säätä samana yönä.

Etelän vahvuus on ajoitus ja ympäristö. Heinäkuussa Suomessa ei ole pimeää, mutta Uuden-Seelannin Eteläsaarella on pitkät talviyöt, lumiset Alpit ja maailman tunnetuimpia tähtitaivasalueita. Jos revontulia ei näy, Linnunradan keskusta loistaa siellä talvitaivaalla korkealla, mikä on jo itsessään näkemisen arvoinen.

Moni suomalainen revontuliharrastaja pitää etelän revontulia elämänsä toiveena juuri siksi, että ne ovat harvinaisia. Ensimmäinen etelän näytös voi tuntua yhtä ainutlaatuiselta kuin ensimmäiset revontulet aikanaan Lapissa.

Kuvaaminen etelässä

Etelän revontulet ovat asutuilta alueilta katsottuna usein matalalla horisontissa, aivan kuten Etelä-Suomesta katsottuna pohjoisessa. Siksi kameran pitkä valotusaika on tärkeä. Aloita noin 10–15 sekunnin valotuksella, aukolla f/2,8 ja ISO 1600–3200, ja säädä siitä.

Rannikolla meri tarjoaa hyvän etualan, ja vuoristossa järvet heijastavat taivasta. Muista, että etelässäkin kuu ja kaupunkien valot heikentävät näkyvyyttä.

Usein kysyttyä

Ovatko etelän revontulet erilaisia kuin pohjoisen? Eivät fysiikaltaan. Ne ovat samaa ilmiötä, ja värit syntyvät samoista kaasuista. Ero on vain siinä, että etelän ovaali on enimmäkseen meren yllä, joten näkeminen vaatii voimakkaampaa aktiivisuutta.

Milloin etelän revontulia kannattaa lähteä katsomaan? Etelän talvella, Suomen kesä–elokuussa, kun yöt ovat pisimmät. Kevät- ja syyspäiväntasausten aikoihin aktiivisuutta on usein enemmän.

Missä etelän revontulia näkee parhaiten? Tasmanian etelärannikolla, Uuden-Seelannin Stewart Islandilla ja Southlandissa sekä Tulimaassa. Etelämantereella revontulia näkee lähes joka pimeä yö, mutta sinne pääsee harva.

Kannattaako lähteä etelään revontulien takia? Pelkästään revontulien takia ehkä ei, koska Lappi on paljon varmempi ja lähempänä. Mutta jos matkustat Uuteen-Seelantiin tai Australiaan muutenkin, etelän revontulet ovat mahtava lisä.